Kielitietoisuus Kreikan arkaaisella ja klassisella ajalla
- Myyttisenä kulta-aikana vallitsi universaali kieli ihmisten ja eläinten – ja jopa puiden ja kivien välillä
- Universaali kieli oli täysin läpinäkyvää ja kaikki ymmärsivät toisiaan
- Zeus lähetti Pandoran kostona Prometheukselle mm. tulen varastamisesta taivaasta ja antamisesta ihmisille
- Pandoralle annettiin ihmisääni ja taito kertoa valheita ja petollisia tarinoita
- Ihmiskieli peräisin Pandoran lippaasta, kuten monet muutkin vaivat ja vitsaukset (jollaiseksi ihmiskieli luettiin)
- Ihmiskieli oli hopeakauden ja sen jälkeisten kausien tuotos
- Ihmiskieli syntyi, kun ihmiset erotettin jumalista
- Kommunikaatio jumalten kanssa siirtyi savuun, tuoksuihin ja eläinuhreihin
- Ihmiskieli oli epätäydellinen, tulkinnanvarainen ja sitä saattoi käyttää huonoihin tarkoituksiin
- Monikielisyys ei ollut toivottua ja oli niinikään ihmiskielen ikävä ominaisuus
Platonin mietteitä kulta-ajasta
- Ihmiset puhuivat eläinten kanssa – tämä oli hyvä asia
- Kieli oli itsestäänselvyys – lahja jumalilta
- Kieli oli heti täydellinen, eikä kehittynyt. (→ ei ajatusta kielellisestä diakroniasta)
- Platon mietti, oliko kulta-ajan universaali kieli kuitenkin alkeellista, jos eläimetkin puhuivat sitä
→ Platon päätyi siihen, että aiheet olivat triviaaleja eikä tätä kieltä voinut käyttää filosofoimiseen
- Platon teki eron filosofisen ja arkikielen välillä. (Tähän eroon palataan monta kertaa! Tärkeä!)